Koirat mallina

Pitkästä aikaa tartuin kameraan ja palasin valokuvausharrastukseni alkulähteille, nimittäin koirakuvauksen pariin. Me lähdettiin Rivan (yllä) kohti Tikkakoskea, missä tapasimmekin Lumi (alla) nimisen koiran omistajineen. Alkutuhinoiden jälkeen tämä kaksikko totesi tulevansa toimeen, minkä jälkeen sitten kirmattiinkin ympäri metsää lumen vain pöllytessä.

Tavoite tälle retkelle oli saada kuvia Lumesta, vaikka matkaan tarttui omastakin koirasta kuvia. Tämä reissu oli itselle uuden opettelua, sillä yhdistelmän ollessa pelkkää valkoista sai hieman miettiä miten kaivaa esiin jotain koiraa muistuttavaa. Valitsimmekin metsän kuvauspaikaksi toiveenamme, että luonto toisi hieman kontrastia kuviin. Onneksi näin tehtiin, toinen vaihtoehto olisi ollut jää.

Kuulemma kolme ja puolivuotias Riva aiheutti kummallisia juoksupyrähdyksiä tälle kahdeksanvuotiaalle mallille. Lumi malttoi kuitenkin, toisin kuin Riva, pysähtyä hetkeksi aloilleenkin ja ehti helposti asettua ottamaan muutamat seisomiskuvat. Istumiskuva otettiin kuitenkin avustuksen kera emännän tarjoillessa herkkuja.

Kuvausreissu oli kokemuksena jotenkin mieltäavaava ihmiskuvaamisen jälkeen. Eläinten kuvaaminen oli se oma juttu todella kauan, huomasin sen nytkin asetuksia säätäessä. Ne tulivat luonnostaan, helposti. Osasin asennoitua ja liikkua, etsiä kohdat joissa kuvata ja joissa jättää kuvaamatta. Minulla oli "silmää" kuville paremmin kuin ihmisten kanssa. Sitä tiesi millaista ilmettä toivoo kuviin ja miten sen mahdollisesti saisi taltioitua. Loppusilausta editoidessa tunnistin myös rutiineja, jotka olin kauan sitten oppinut ja nyt ihmisiä kuvatessa "unohtanut".

Mikä parasta, nämä mallit eivät ainakaan valita kuvattavana olosta!

Koirakuvauksia haluaisin ehdottomasti lisää, joten mikäli liikut Jyväskylän alueella, heitä s-postia osoitteeseen lasikuula @ hotmail.fi ;)

Valokuvaajien grillausretki

Malli: Lotta Jokiniemi

Tästä on jo tovi aikaa, kun Jyväskylän yksikkö Nuoret valokuvaajat -yhteisöstä järjesti photowalk tapahtuman. Ajatuksena photowalkissa on se, että kokoonnutaan isommalla porukalla, kävellään ja kuvataan siinä ohessa.

Meitä kokoontui noin kymmenen hengen porukka erään metsän laidassa olevalle parkkipaikalle, mistä sitten suunnattiin suoraan makkaranpaistopisteelle jonnekin niemenkärkeen. Sää oli tasaisen harmaa, pakkasen puolella. Aiempien päivien sulat olivat muuttaneet polut jäätiköksi ja tuntui, että me enemmän luisteltiin grillipaikalle kuin käveltiin. Varmaan itse kullakin oli se klassinen "ei minusta väliä, mutta kamera!" -ajatus mielessä! :D

Ennen tätä reissua minulla oli takana yksi epäonnistunut kuvausreissu. Oltiin lähdössä isommalla porukalla vähän samassa hengessä kuin tämä photowalk, mutta lopulta meitä olikin vain kolme. Ja meistä kolmesta olin ainoa, joka suostui olemaan kameran edessä. Siksi odotinkin tätä reissua ihan superpaljon!

Siksi varmaan nappasin Lotan kameran eteen heti, kun sain mahdollisuuden. Meistä taisi varmaan kummastakin tuntua todella tönköltä tehdä yhtään mitään, monestakin syystä. Ensinnäkin me ei tunnettu entuudestaan ja tilanne oli kummallekin ensimmäinen sinä päivänä. Oltiin "jäisiä", mutta omasta mielestäni yllä olevat ruudut ovat todella onnistuneita siitä huolimatta! Myöhemmin alkoikin jo sujua paremmin.

Matkalla mukana oli kyllä koko seurueen päätähti ja show varas, kleinspitzi rotuinen koira Elli. Kaikilta kuvaajilta taitaa löytyä ruutuja tästä otuksesta, mutta tuohan on niin älyttömän valloittava! Ei sitä voinut vastustaa, kuvaushalua nimittäin.

Retken alkaessa kääntyä loppua kohti ja valon alkaessa kadota ympäriltä, sain kuningasidean. Menimpä maailman surkeimmalla objektiivivalinnalla (Nikon Af-s 55-300/4.5-5.6g VR) kuusimetsän havujen alle kuvailemaan Hannelen kanssa. Minulla oli kiva visio taustan hyödyntämisestä ja siitä millaisia kuvia mättäiden keskellä voisi saada. Hannelella oli niin kiva villapaitakin! No, eipä miula valovoima oikein riittänyt ja jouduin nostamaan ISO-arvon pilviin asti, ettei käsivaralla otetut kuvat suttaantuneet ihan kokonaan.

Onneksi Tomi tuli pelastamaan ja lainasi 85mm/1.8, otinkin viimeiset kuvat sillä. Alla olevista kuvista ylempi on otettu omalla ja alempi taas lainaobjektiivilla. Ero rakeisuudessa on valtava!

Päällimmäiseksi reissusta jäi hyvä fiilis, olen ehdottomasti valmis lähtemään toistekin! Mukaan tarttui kuvien lisäksi uusia tuttavuuksia, pari uutta oppia kamerasta sekä savunhajuinen takki.

Malli: Hannele Myllymäki

Maalari maalaa taloa...

...sinistä ja punaista...

Model: Minä

Muah (maku-up and hair): Minä

Photography: Petteri Kaakinen

Heippa!

Tammikuu lähenee loppuaan ja minusta tuntuu etten ole ehtinyt tekemään mitään, mutta sitten taas on ollut liikaa tekemistä. Tuttua? Minulla pyörähtää kohta viimeiset 28. päivää nykyisessä asunnossa ja olen sen myötä myynyt paljon tavaroita pois. Sen lisäksi aloitin työt autoilevassa tiimissä. Kaikki uusi saa silmät painamaan jo kahdeksan aikaan. Näillä näkymin olen porrassiivojana syksyyn asti, ja jos onni suo, sen jälkeen suuntaankin koulunpenkille!

Valokuvaamisen saralla on ollut hyvin vaihteleva menestys. Olen päässyt malleilemaan peräti kahdesti, mutta kuvaamaan en kertaakaan! Pyytelin itselleni mallia facebookissa ja yhtäkkiä olikin hirmuinen porukka lähdössä. Lopulta meitä lähtikin vain minä ja kaksi muuta kuvaajaa, enkä lopulta itse päässyt kuvaamaan ollenkaan. Päädyin kuitenkin malleilemaan, niitä kuvia voit käydä vilkaisemassa facebookista (>KLIK<).

Viime lauantaina lähdettiin toteuttamaan hieman epäselvää ideaa Petteri Kaakisen kanssa. Hän etsi malleja facebookissa ja tykkään todella paljon hänen kuvaustyylistään. Siksi heittelin yksityisviestiä ja sovittiinkin idean löytyessä lähteä kokeilemaan. Pohjaidea itsellä olikin synkkää rosoisella taustalla. Idea muotoutui kuitenkin sinisellä ja punaisella salamalla kuvaamiseksi erään Pinterestissä vastaan tulleen kuvan kautta.

Sovittiin Petterin kanssa kuvausaika ja paikka, mietittiin myös alustavasti studiossa mustaa taustaa vasten kuvailua. Kuvauspäivänä vaihdettiin hieman lennossa lokaatio kuitenkin kallioseinäksi jossain suuressa tunnelistossa.

Nämä olivat kyllä ehdottomasti nopeimmat kuvaukset, joissa olen käynyt! Poikaystäväkin ihmetteli, kun puolentoista tunnin jälkeen kotiuduin. Ei se mukamas nyt niin nopeasti voinut tapahtua :P Onnistuneita ruutuja tallentui mielestäni useampi ja aika ison listan omista lemppareista palautinkin Petterille. Hän nimittäin antoi valita kaikista otetuista ne omat suosikit! Tämä oli itselle ihan uusi käytäntö mallikuvauspuolella (hää- ja tapahtumakuvauksista tämä onkin tuttua). Oli kyllä kiva ratkaisu!

Mitäs mieltä olette? :) Lisää kuvia löytyy myös facebookissa kansiosta "Minä mallina" (>KLIK<).