Vuosi 2017, tervetuloa!

Hei!

Joulukuu hujahti ihan liian nopeasti ohitse. En ehtinyt tehdä yhtään mitään järkevää eikä kamerakaan montaa kertaa laukusta ulostautunut. Uutenavuotenakaan en ottanut yhden yhtä kuvaa sillä, en kyllä joulunakaan. Tavallaan on tuntunut siltä kuin olisi voinut katsella tiimalasin tapaan päivien lipuvan. Ja lopulta, aika vain loppui. Vuoden 2016 viimeinen sekuntti kului ja vuosi 2017 saapui riesaksemme.

Tämän kaiken saamattomuuteni kunniaksi tämän postauksen kuvat ovat päivältä, jolloin aloitin Kudottu -nimisen kuvasarjani (>KLIK<) Miss Misandaen kanssa (>KLIK<). Päädyttiin vahingossa kokeilemaan tällaisia otoksia.

Kyseessä on kuvat, jotka on otettu hämärässä, lähes valottomassa kanakopissa, pitkällä valotusajalla ja kameran omalla salamalla. Näistä tuli omasta mielestäni todella kivoja! En ole oikeastaan edes muokannut yhtäkään näistä, niin kivoja nämä olivat jo koneelle siirrettäessä.

Nyt kuitenkin, kohti uusia tuulia ja uutta tulevaa vuotta. Katsotaan mitä vuosi 2017 tuo tullessaan ja karistetaan 2016 tuomat tomut lahkeista. Hyvää talven jatkoa kaikille!

Vinkkejä malleiluun

Malleiluhan on ihan helppoa, sen kuin asettuu kameran eteen ja kuvaaja hoitaa loput.

Pyh pah, olisikin kaikki noin helppoa ja vaivatonta kuin yllä olevassa lauseessa. Muutettuani Jyväskylään olen päässyt tutustumaan malleiluun ihan uudella tavalla, lähinnä kameran takana ollen. Pari kertaa, kuten tämän postauksen kuvissa, olen päässyt myös kameran eteen. Näillä parilla kerralla, kun olen ollut kameran edessä, olen todennut senkin osan hankalaksi. Miten olla samaan aikaan luonnollinen, mutta näyttävä? Miten onnistuisin itse kuvissa? Kuvaajana mietin asiaa myös toisesta näkökulmasta, miten itse ottaisin tämän kuvan?

Ihmiskuvaaminen on jotain, mistä olen nyt innostunut monella tapaa. On jotenkin hienoa saada aikaan jotain, mikä puhuttelee ja näyttää hyvältä. Tuntuu hyvältä laittaa omaotetut kuvat mallille tietäen, että hänkin tykkää niistä. Itse tutustuin puolivahingossa ihmiskuvauksen saloihin Jyväskylän valokuvaajat & mallit ryhmän kautta. Sen jälkeen olen liittynyt moneen muuhunkin ryhmään, mutta ehdottomasti aktiivisin ja lempparein on TFCD Valokuvaajat & mallit. Suosittelen jokaista innokasta kokeilemaan!

Tämän postauksen kuvat on ottanut Joona-Petteri Yli-Sorvari.

Aika siirtyä vinkkeihin:

Ennen kuvauksia

• Ole yhteydessä kuvaajaan mahdollisimman paljon, keskustele omista ideoistasi ja kuuntele kuvaajan ideoita. Vaihdelkaa ajatuksia puolin ja toisin paljon. Tässä vaiheessa yleensä myös selviää "kohtaako kemiat". Jos vähänkään epäilyttää, kuvaukset kannattaa perua
• Mikä on kuvausten teema? Selvittäkää tämä yhdessä, kuten myös tarvittava varustus (meikki, vaatteet ja mahdollinen rekvisiitta). Aika usein TFCD-periaatteella kuvatessa mallit tekevät itse meikkinsä, joten siihen kannattaa varautua.
• Sopikaa selkeästi paikka ja aika missä aloitatte. Suosittelen ensimmäiselle kerralle jotain julkista paikkaa ihan vain varmuuden vuoksi.
• Varaa aikaa! Hyvän kuvauspaikan löytyminen ja kuvien ottaminen voivat kestää useamman tunnin, vaikka ajatus olisi selkeä. Paikkakäsite voi olla lyhyesti kaupunki, mutta kaupungissakin on monta paikkaa.
• Muistathan perua ajoissa, mikäli estyt!

Kuvauksissa

• Tunne teema! Referenssikuvien katsominen on sallittua ja jopa kannattavaa. Millaisia kuvia muut ovat samasta aiheesta ottaneet? Kuinka kannattaisi poseerata?
• Kuvaajana arvostan eläytyvää ja oma-aloitteista mallia. Siksi suosittelen ottamaan tavaksi vaihtaa asentoa aina, kun kamera räpsähtää.
• Vältä ylimääräistä liikkumista kuvien välillä/pysy mahdollisimman paikallaan. Itse kuvaajana tarkennan aina ensin kasvoihin kameran keskipistetarkennuksella ja siirrän kameran sitten haluttuun "rajaukseen". Mikäli malli ehtii liikkua tässä välissä hyvinkin radikaalisti, on lopputulos yleensä sumea. Nämä kuvat menevät lähes aina poistoon.
• Vaihtele mahdollisimman paljon asentoa, mikäli toisin ei pyydetä. Olin maanantaina punk-henkisissä kuvauksissa mallina ja yksi kuvaajista oli todella tarkka asennosta. Tällöin en tietenkään vaihtanut asentoa itse kuvien välillä, vaan noudatin neuvoja. Huomioi myös ulko- vs studio-olosuhteet. Studiolla asennon suhteen on paljon tarkempaa valojen vuoksi.
• Kuuntele kuvaajaa! Itse kerron aina, jos jokin onnistuu/haluan muuttaa jotain asennossa/haluan kokeilla jotain uusiksi.
• Kysy ja ehdota! Muista, että omallekin luovuudulle on tilaa
• Joskus/yleensä kuvaajat näyttävät kuvia kuvaustilanteen keskellä. Mikäli pidät jostain kuvasta erityisesti, sano se! Kuvauksissa on hyvä tilaisuus vaikuttaa muokattaviin kuviin. Postauksen kuvia ottaessa mm. istuttiin Joonan kanssa kahvilla ja sain tähdittää lemppareitani puhelimen ja kameran välisen yhteistyön avulla.
• Tiedä oma parempi puolesi ja hyödynnä sitä
• Asennolla ja katseen suunnalla on merkitystä. Oletko suoraan kameraan päin vai kylki edellä? Katsotko alas, ylös vai sivulle? Missä kätesi ovat? Itselle kaikkein hankalinta on löytää vasemman käden paikka, se jää yleensä hassusti "roikkumaan" vatsanpäälle tai kyljelle.

Kuvausten jälkeen

• Odota rauhassa, älä hoputa. Itselläni on tavoitteena saada kahden viikon sisään kuvien otosta kuvat eteenpäin. Mikäli kuvia ei kuitenkaan ala kuulua sovitun ajan puitteissa tai niissä menee muuten vain todella kauan, kannattaa alkaa kysellä.
• Ole kuvaajaan yhteydessä myös kuvien oton jälkeen. Mikäli haluat palautetta malleilustasi, kannattaa sitä kysyä joko kuvauksien aikana tai viimeistään tässä vaiheessa.
• Älä pyydä keskeneräistä työtä, jotta voisit julkaista sen esimerkiksi fb-profiilissasi. Itse en henkilökohtaisesti halua enää antaa käsittelemättömiä kuvia eteenpäin. En halua kuviani julkaistavan keskeneräisinä. Tämä on kuitenkin henkilökohtainen mielipiteeni.
• Kunnioita kuvaajaa! Kun saat kuvat, muista käyttäessäsi mainita kuvaaja. Kaikkein mieluisin tapa mainita kuvaaja on linkittää hänen valokuvaussivustonsa/blogi/fb-sivut. Mikäli haluat muokata kuvaa, kysy siihen lupa. Henkilökohtaisesti teen mieluummin halutut muokkaukset itse.
• Mikäli kuvassa on vesileima, ÄLÄ POISTA SITÄ! Voit kysyä saisitko kuvan ilman vesileimaa, mutta älä koskaan poista sitä itse.

Tässäpä muutamia vinkkejä, joita omalla kokemuksella pystyn antamaan! Toivottavasti tykkäsitte postauksesta ja jättäkäähän kommenttia ;)

Studiokuvaamisen ensiaskeleet

Kuva: Joona-Petteri Yli-Sorvari

Kuva: Joona-Petteri Yli-Sorvari

Heipsun!

Tämän kuun alussa järjestettiin Nuorten valokuvaajien toimesta mahdollisuus päästä tutustumaan studiokuvaamisen ihmeelliseen maailmaan. Muistan tuon päivän olleen hyvin kiireinen ja juoksin joka paikkaan. Vielä viimeisiin lähtöminuutteihin asti arvoin menemistä, mutta lopulta päätin harrastuksen vievän voiton. Siispä pakkauduin autoon kera kameran ja suuntasin Studio 31:lle.

Alku hankaluuksien ja Tanjan neuvojen avulla löysin lopulta sisälle lämpimään. Tuolloin oli paljon lunta maassa ja ihan tajuttoman kylmä! Astuin autosta ulos ja jäädytin näppini siinä ohjeita kysellessä.

Studiolla katselin ympärilleni hyvin kiinnostuneena. Paljon rekvisiittaa, siis PALJON. Se, mikä ei ollut kuvausaluetta, oli erilaisten vaaterekkien, tuolien, sohvan ja vaikka minkä muun kuvaus hilpetöörin peitossa. Mekin käytettiin paljon noita ympäriltä löytyviä juttuja kuvissa, kuten tuossa ensimmäisessä kuvassa olevaa sohvaa tai toisen kuvan tynnyriä.

Pääsin kuvailemaan mustalle taustalle ja kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä! En rehellisesti sanottuna onnistunut ottamaan kuin pari onnistunutta kuvaa, vaikka neuvoja ympäriltä saikin koko ajan. Tanjalle tuotiin paljon rekvisiitta juttuja ja ehdottomasti alla olevan kuvan sulka ja siivet -yhdistelmä on lempparini!

Kun olin oman vuoroni käyttänyt, jäin jutustelemaan muiden kanssa. Tuli puhetta siitä, ettei malleja ole tarpeeksi ja ilmoitin halukkuuteni toimia myös mallina. Päädyin siis ihan vahingon kautta erään Marian sekä Joonan kuvattavaksi. Pakko kyllä sanoa, että nautin! Pitkästä aikaa sai vain heittäytyä ja tehdä mitä mieleen juolahti. Innolla odottelen muita minusta otettuja kuvia ;)

Malli: Tanja Paajala

Innostuin studiokuvaamisesta niin paljon, että päädyin viikon sisään kuvaamaan lisää! Tällä kertaa kyseessä oli opiskelijastudio ylioppilaskylässä. Tuo tila oli matala (sain kämmenet kattoon ongelmitta) ja karu. Radiokin toimi vain silloin, kun joku seisoi oikealla paikalla! :D Studiolle minua opastamaan lähti Tomi ja malliksi Minorea (hänestä toinen postaus täällä >KLIK<).

Minoreaa kysellessäni ehdotin hänen cosplay-taustasta tietäen valitsemaan asun, josta haluaisi kuvia. Alla olevaan asuun hän päätyi ja tykästyin niin paljon! Tuo huulipuna on muuten todella herkullinen ;)

Tällä kertaa suurin osa kuvista onnistui ja pääsin oikeasti testailemaan valojen kanssa toimimista. Nyt osasin jopa huomioida asioita, toisin kuin ensimmäisellä kerralla. Me Tomin kanssa säädettiin hirveästi ja ihanan kärsivällisesti Minorea jaksoi odotella aina pohdintojen välissä. Opin tuolta kerralta niin paljon lisää! Ehkäpä joku kerta lähden kokeilemaan jonkin oman projektin kanssa uudestaan.

Tällaisia kokemuksia minulla studiokuvaamisen aloittamisesta.

Onko teillä kysyttävää?

Malli: Minorea von Deese

Malli: Minorea von Deese

Malli: Minorea von Deese

Malli: Minorea von Deese

Graffititaustalla henkilökuvia

Malli: Tanja Paajala

Päivitin blogin ulkoasua tässä pari päivää sitten, nyt tämä on paljon enemmän omannäköinen! Bannerikuva on otettu aikalailla niihin aikoihin, kun muutin Jyväskylään, tykkään siitä todella, todella paljon!

Kuten varmasti aiempia postauksiani lukeneet ovat huomanneet, olen päässyt kuvailemaan ihmisiä paljon enemmän kuin aiemmin. Tälläkin kertaa pääsin harjoittelemaan ja kameran eteen eksyi Tanja Paajala. Hän etsi Jyväskylän mallit & valokuvaajat -ryhmässä kuvaajaa ja otin häneen asian tiimoilta yhteyttä.

Tanjan kanssa meillä syntyi aika nopeasti molemmille sopiva suunnitelma paikasta ja tyylistä kuvata, yhteisen ajan löytyminen sen sijaan tuotti hieman ongelmia. Muutaman töistä sekä kipeenä olemisesta johtuneen peruuntumisen jälkeen päästiin vihdoin kuvailemaan!

Ajatuksena oli ottaa street look henkisiä kuvia graffitiseinän edessä.

Kuvausaamun jännitysmomentiksi kehittyi epävarmuus siitä, ollaanko menossa samalla graffitiseinälle! En tunne vielä kovin hyvin Jyväskylää ja Tanja sanoi käyvänsä vielä siinä ja siinä S-marketissa ennen tuloa. Tarkastellessani google mapsistä sijaintiani markettiin nähden huomasin, että oltiin ihan eri puolilla kaupunkia.

Onneksi jonkin ajan kuluttua Tanja saapuikin autokyydillä paikalle eikä meidän tarvinnut käydä säätämään sijaintien kanssa. Olimme siis olleet samalla kartalla kumpikin, onneksi!

Tanjan kanssa oli helppoa lähteä kuvailemaan, meidän "tyyli" sopi tosi kivasti yhteen ja kuvaamisen lomassa enemmänkin juteltiin kaikesta maan ja taivaan välissä kuin itse kuvauksiin liittyviä juttuja. Välillä kokeiltiin uusiksi jotain, mikä näytti hyvälle, mutta vaati pientä hiomista. Yleensä vika oli kuvaajassa, joka onnistui rajaamaan kintut pois kuvasta, hups.

Mitäs olette mieltä? :)

Mallikuvausilta: Rebecca Laube-Pohto

Malli: Rebecca Laube-Pohto

Osallistuin Mallikuvausiltaan 2.10.2016. Päivän tarkoituksena oli kuvata n. tunti yhden mallin kanssa, jonka jälkeen vaihdettiin pareja. Minulla oli tilaisuus kuvata neljää eri mallia, joista Rebecca oli kolmas kuvattavani. Kuten ensimmäisen kuvattavani ( >KLIK< ) kanssa, myös Rebeccan kanssa suoritimme kuvaustehtävän:

KUVAUSTEHTÄVÄ

Noniin! Eli muutama kuvaaja ja malli oli halunneet itselleen kuvaustehtävän ja se tulee tässä.

Mallien pitäisi keksiä itselleen roolihahmo ja jonkinlainen taustatarina. Tästä roolihahmosta ollaan tekemässä artikkelia/haastattelua aikakausilehteen ja kuvaajan tehtävä on ottaa kolme kuvaa kuvitusta varten. Kuvat ovat:

1.) Koko aukeaman levyinen kuva jossa on toisella sivulla tilaa tekstille ja otsikolle (vaaka).

2.) Lähikuva mallista (pysty).

3.) Tunnelmakuva johon koitatte jotenkin saada sitä mallin tarinaa näkyviin (vaaka/pysty).

Kun postaatte kuvat mallikuvausiltapäivän kansioon niin pistäkää kuvatekstiin tiedoksi se mallin kehittämä tarina

Kuvaustehtävä, kuva 1

Kuvaustehtävä, kuva 2

Kuvaustehtävä, kuva 3

Rebecca on tanssija ja tanssinopettaja ( >KLIK< ). Hän toivoi kuvia, joita voisi hyödyntää työssään sekä sivuillaan myöhemmin. Kuvaustehtävään pohjautuen päädyimme valitsemaan aiheeksi "uusi tanssikoulu ja voguing". Tämän tyyppiset kuvat olivat, ja tulevat varmasti olemaan myöhemminkin, todella suuri haaste. En ole harrastanut enkä tiedä oikeastaan mitään tanssimisesta "epämääräisen heilumisen" lisäksi. Pääsinkin kysymään Rebeccalta paljon neuvoja siihen, millaisia asentoja hän haluaisi kuvissa olevan. Onneksi hänellä oli antaa selkeät ohjeet!

Kuvien ottamisen aloitimme suuren peilaavan ikkunan edessä. Pohja-ajatus kuvaajana minulla oli ikuistaa hetki peilin edessä harjoittelemisesta. Kokeilimme myös kasvokuvien ottamista samalla paikalla, jonka jälkeen siirryimme muutaman metrin sivummalle tiiliseinän sekä alemmassa kuvassa näkyvien ovien eteen kuvaamaan.

Ylemmän kuvan otimme puolivahingossa syntyneen idean pohjalta! En muista mitä Rebecca teki, mutta yhdessä kuvassa hänen hiuksensa liitelivät ylemmän kuvan tapaan. Silloisten asetusten takia se ei näyttäny yhtä hyvältä, mutta sen pohjalta päädyimme kokeilemaan uudestaan. Nämä olivat ehdottomasti peilaavien kuvien lisäksi yhdet omista lemppareistani!

Aika paljon innostuin myös muokkaamaan joitain kuvia ja kokeilemaan eri ääripäiden versioita. Ylemmästä kuvasta minulla onkin kaksi eri versiota, joista toisen voitte nähdä täältä: >KLIK<.

Kuten ylempänä taisinkin jo vähän sivuta, rakastan heijastavia pintoja vasten kuvaamista. Niihin kuviin saa aina aivan omanlaisia fiiliksiä tallennettua! Jotenkin tuntuu, että kuvissa on aina kaksi erilaista tarinaa. Vielä isomman eron kuviin saa kääntämällä kuvan peilikuvaksi, jolloin peilikuva onkin lukusuunnassa ensimmäisenä. Pidin todella paljon näiden muokkaamisesta!

Ehkäpä vaikein urakka näiden kuvien parissa oli valita monesta mahtavasta ne parhaimmat palat muokkaukseen. Niistä lopulta vielä pienempi osa päätyi tänne blogin puolelle julkaistavaksi. Tässä ne nyt kuitenkin ovat! Kiitokset mallille avartavasta kokemuksesta, opetti paljon!

Seuraavassa sekä viimeisessä postaussarjan osassa perehdytään Sofia Sarkavan kuviin, olkaahan kuulolla ;)


Postaussarjan aiemmat osat:
Jenny Jääskeläinen
Minorea Wasara

Mallikuvausilta: Minorea Wasara

Malli: Minorea Wasara

Osallistuin Mallikuvausiltaan 2.10.2016. Päivän tarkoituksena oli kuvata n. tunti yhden mallin kanssa, jonka jälkeen vaihdettiin pareja. Minulla oli tilaisuus kuvata neljää eri mallia, joista Minorea oli toinen kuvattavani. Hänen kanssaan emme suorittaneet kuvaustehtävää, vaan kokeilimme mitä saadaan aikaan.

Postaussarjan aiemman osan voit lukea täältä: >KLIK<

Meillä ei kehkeytynyt juuri sille kerralle mitään erityistä suunnitelmaa, oikeastaan iso osa ajasta kului joko juttelemiseen tai kuvauspaikan etsintään. Lopulta löydettiinkin ihan mahtava kuvauspaikka, mutta joka epäonneksemme oli varattu. Kyseinen paikka on alapuolella kuvissa näkyvä mosaiikkipäällystetty penkkisysteemi.

Jäätiin Minorean kanssa kärkkymään kyseistä paikkaa vapautuvaksi, ja onneksi niin lopulta tapahtuikin! Itse tykkään todella paljon näistä kuvista, jotka on otettu tuolla penkkisysteemillä. Ainoa iso miinus tulikin vasta näiden kuvien muokkausvaiheessa: oli iso työ tuoda malli paremmin esiin tuosta värikkäästä taustasta, joka hohteli valkeana kirkkaasta auringonpaisteesta johtuen.

Enemmän kuin mielelläni otan kuvistani rakentavaa palautetta vastaan, olisi mahtavaa oppia lisää ihmiskuvaamisen saloja!

Seuraavana tähän sarjaan liittyen vuorossa on Rebecca Laube-Pohto.

Mallikuvausilta: Jenny Jääskeläinen

Kuvaustehtävä, kuva 1

Malli: Jenny Jääskeläinen

Osallistuin Mallikuvausiltaan 2.10.2016. Päivän tarkoituksena oli kuvata n. tunti yhden mallin kanssa, jonka jälkeen vaihdettiin pareja. Minulla oli tilaisuus kuvata neljää eri mallia, joista Jenny oli ensimmäinen. Halukkaille oli tarjolla myös kuvaustehtävä, joka kuului seuraavasti:

KUVAUSTEHTÄVÄ

Noniin! Eli muutama kuvaaja ja malli oli halunneet itselleen kuvaustehtävän ja se tulee tässä.

Mallien pitäisi keksiä itselleen roolihahmo ja jonkinlainen taustatarina. Tästä roolihahmosta ollaan tekemässä artikkelia/haastattelua aikakausilehteen ja kuvaajan tehtävä on ottaa kolme kuvaa kuvitusta varten. Kuvat ovat:

1.) Koko aukeaman levyinen kuva jossa on toisella sivulla tilaa tekstille ja otsikolle (vaaka).
2.) Lähikuva mallista (pysty).
3.) Tunnelmakuva johon koitatte jotenkin saada sitä mallin tarinaa näkyviin (vaaka/pysty).

Kun postaatte kuvat mallikuvausiltapäivän kansioon niin pistäkää kuvatekstiin tiedoksi se mallin kehittämä tarina

Tätä kuvaustehtävää lähdimme toteuttamaan Jennyn kanssa. Juteltuamme hetken päädyimme hakemaan negatiivista alkua, onnellisempaa loppua. Ajatuksena oli, että hänen hahmonsa olisi kokenut jotain kamalaa ja halusi pois tästä maailmasta. Kuitenkin elämä olisi voittanut ja pakotie parempaan löytynyt.

Teema vaihtui kuvaamisen aikana ahdistukseen ja siitä selviämiseen, sillä kyseisellä teemalla oli helpompi kuvata sen hetkisellä aikataululla ja valolla. Sunnuntaina nimittäin paistoi aurinko ihan kirkkaalta taivaalta! Oli todella iso haaste saada kuvista sopivasti valottuneita.

Kuvaustehtävä, kuva 3

Kuvia muokatessa yritin huomioida tuon Jennyn ajatuksen hahmonsa tarinasta ja luoda positiivisista kuvista värikkäämpiä, negatiivisista harmaasävyisempiä. Päädyin joitain kuvia muokkaamaan myös oman mieltymyksen pohjalta, mikä meinaa selkeitä ja hieman liioiteltuja värejä sekä ääriviivoja.

Jennyn kanssa kuvaaminen oli ensimmäinen kerta, kun kuvaan ventovierasta ihmistä. Jännittäminen näkyi ja kuului, taisin asiasta mainita pariinkin otteeseen. Onneksi kuvattava oli ollut ennenkin kameran edessä ja osasi siten auttaa minua: hommakseni jäi vain kuvaaminen ja asento/paikkatoiveiden heittäminen.

Kokemuksena hyvin avartava ja innostava, kiitokset Jennylle!

Seuraavan kerran aiheeseen palataan Minorea Wasaran kuvien parissa :)

Kuvaustehtävä, kuva 2

Kasvaminen murskaa haaveita

Pienenä haaveili monista asioista. Pienenä oli vapaa haaveilemaan monista asioista.

Ihan pienenä uhosin perustavani kaupan, jossa myydään maitoa alle eurolla. Haaveilin myös hommaavani lehmän, talon ja peltoa. Olin sitä mieltä, että kaikki tulisi saada omasta maasta ja ilmaiseksi. Leipää piti tehdä, kuten naapurissa, ihan itse ja kaupan leivälle pitäisi sanoa ei (sitten kun olisin iso). Myös vaatteet tulisi ommella itse.

Kasvaessa nuo haaveet muuttivat muotoaan, koska ymmärrystä tuli lisää. Lehmät eivät viihtyisi takapihalla, vaikka niillä olisi soma pieni aitaus. Niitä pitäisi myös ruokkia joka päivä ja paljon. Ei pienempi Johanna ymmärtänyt vielä silloin lehmien tai oman maan viljelyn päälle mitään. Haaveet eivät kuitenkaan siihen lopullisesti kariutuneet. Niitä tuli uusia. Haaveilen yhä omasta hevosesta sekä kodista, jossa voisin asua loppuikäni. Löytyi minulta myös ammatinvalintaan liittyviä haaveita: Minusta tulee isona kilparatsastaja, laulaja, näyttelijä, eläinlääkäri... Listaa voisi jatkaa pitemmällekin, aina tuli nuorelle Johannalle uusi innostus ja sen myötä haave.

Yksi noista haaveista oli myös mallin ura. Mallihaaveet syntyivät joskus kasiluokalla, kun oma ulkonäkö alkoi kiinnostaa enemmän ja enemmän. Lisäksi tuohon aikaan seurasin Huippumalli haussa -ohjelmaa silmä tarkkana. Minusta olisi ollut niin huippua kokeilla kaikkia niitä kuvaustapahtumia! Meren kuohuissa makaamista kaunismekko päällä tai neonväreissä loistavat vaatteet päällä pyöränselässä olemista... Tämä vanha haave nousi muistoista yhtenä päivänä, kun hyvän ystävän Millan kanssa saatiin päähänpisto laittautua ja ottaa muutamat kuvat. Sateen vuoksi jäätiin sisälle kuvaamaan. Paikkaa miettiessä päädyin ehdottamaan valkeaa seinää vasten kuvaamista. Jälkitarkastelussa todettiin näiden kuvien muistuttavan tosi paljon jotain mallikansioiden "peruskuvia".

Kuten pienelle Johannalle kävi, haave sai jäädä. Mallin ura on hyvin haastavaa ja vaikeaa, petollistakin toisinaan. Ei minusta henkilökohtaisesti olisi ollut sellaiseen, ei välttämättä nykypäivänäkään. Olin liian kriittinen itseäni ja itsestäni otettuja kuvia kohtaan, etten olisi kestänyt mallimaailman tuomia paineita. Toisin sanoen, haave oli kuollut ja kuopattu.

Aivan kuten oma lehmä takapihalla, myös monet muut haaveet ja lapsuuden toiveet ovat kaatuneet kasvamisen tuomaan realistisuuteen. Tieto ja ymmärrys lisää tuskaa. Olisi todella upeaa kyetä haaveilemaan yhtä viattomasti kuin lapsena. Haaveista pitäisi voida myös puhua ääneen, olivatpa ne millaisia tahansa. Valitettavan usein kuuleekin sanottavan jonkun haaveillessa "typeriä", että tämän tulisi kasvaa aikuiseksi. Minusta se on niin väärin! Haaveita saa ja pitää olla, myös niitä hiukan epärealistisia.

Mistä sitä tietää, jos juuri se kaikkien mielestä epätodennäköisimmin toteutuva onkin se, mikä sinusta tulee isona?