Kaikki(alta) voi löytää onnen siemenen

Suomalaiset mielletään hyvin usein jöröiksi, murahteleviksi ja sisäänpäin suuntautuneiksi. Olemme synkistelijöitä. Emme tervehdi tuntemattomia, saati juttele noin vain mukavia. Minullekin tämä on arkipäivää, en keskustele tuntemattomien kanssa, ja aika usein kadulla kulkiessani katse on puhelimessa tai vaihtoehtoisesti maassa.

Eräänä päivänä hyvä ystäväni soitti ja puhuttiin pitkästä aikaa vähän vaikka mistä. Samaan aikaan hän teki ruokatilausta, muistaakseni, Subwayssä.  Tilauksen ohessa hän aloitti keskustelun ihan arkipäiväisistä asioista palvelevan henkilön kanssa: "On muuten kiva sää ulkona!" Kuuntelin hämmentyneenä taustalla, miksi joku teki niin?

Tilauksen vastaanottamiseen ei kulunut tavallista pidempään aikaa, vaikka sen tekemisen ohessa olikin lyhyt keskustelu. Selkeästi kummankin päivä kuitenkin parani asiakaspalvelijan heleästä naurusta päätellen.

Tuntuu kuin olisin jälleen herännyt johonkin uuteen ja ihmeelliseen. Miten pienellä voikaan toisen päivää piristää. Miten niin pienessä hetkessä voi olla avain onnellisuuteen?

Joskus sitä itsekin huomaa olevansa muriseva mörökölli. Tuntuu kuin kaikki saisi suupielet painumaan alaspäin. Tekisi mieli huutaa, tai ainakin huudattaa musiikkia liian kovalla.

Samaan aikaan ympärillä on usein kuitenkin se sama arki. Arki, josta parhaimpina päivinä voi löytää jotain uutta ja todella kaunista. Kävin heittämässä viikonloppureissun Savonlinnaan, kotikonnuilleni, nyt viikonloppuna. Ne samat kadut, joita olen kulkenut koko ikäni, olivat niin erilaiset nyt.

Savonlinna on niin paljon pienempi paikka. Varsinkin nyt kesärientojen mentyä jo.

Silti Savonlinnassa oli se jokin juttu, mikä sai hymyilemään. Syksyn sävyt, ehkäpä?

Pieniä suuria iloja, sellaisia ovat nämäkin kuvat. Tutustuin Saran kautta Jennaan ja me kumpikin ollaan innokkaita kameran käyttäjiä.

Nämä kuvat on otettu eilen. Pääsin leikkimään Jennan kameralla, Canon EOS 600D:llä (omani on Nikon D7000) ja 50mm objektiivilla. Tuon objektiivin tarkennusmoottori toimi niin paljon sulavammin kuin omassa 35mm:ssä. Kävi kummasti houkuttelemaan uuteen objektiiviin sijoittaminen eilisen kuvausretken jälkeen.

Mistä sinä tulet onnelliseksi tai löydät jotain kaunista?

Juhannuksen toivotukset

Hyvää myöhäistä juhannusta kaikille!

Mie viettelin Rivan kanssa juhannuksen rauhallisissa merkeissä porukoiden vuokraamalla mökillä. Hirveästi olisi tehnyt mieli saunomaan ja uimaan, mutta uusi tatuointi esti tällä kertaa moiset touhut. Sen sijaan aikaa tuli kulutettua jalkatennistä ja petankkia pelaten, tikkaa heitellen, ja päätinpä muutamat kuvailutkin siskon kanssa käydä kokeilemassa. Äiti ja isi teki maailman parhaimpia muikkuja, joita tarjoiltiin uusien perunoiden ja vihersalaatin kera. Sai pitää kyllä hyvää huolta kielestään, ettei karannut ruuan mukaan ;)

Milloin viimeksi juhannusta on saatu viettää näin lämpimässä säässä kuin tänä vuonna? Nautin kyllä, vaikkakin mökillä verhouduin ihan mielelläni pitkiin housuihin ja nilkat peittäviin sukkiin. Sai nimittäin myrkyistä huolimatta harrastaa "osu itikkaan" -peliä. Mokomat hyttyset! :D

Toivottavasti teidän juhannus oli mukava,

palataan ensi kerralla ;)

Pukeuduin verhoon

Heipsun!

Edellisen postauksen hehkuttamani aurinkoiset säät ovat kyllä karanneet täysin. Pilviä ja sadetta, vähän lehmän häntien huisketta. Siitä on viime päivät tehty. Maanantaina kuitenkin käytin vapaapäivän mitä parhaimmalla tavalla: näkemällä hyvää ystävää pitkästä aikaa. Essi (>KLIK<) saapui Suomeen ja tietty jälleen näkemistä piti juhlistaa hyvällä ruualla ja, bloggaajien tapaan, toisiamme kuvaamalla.

Ei mennyt ihan ongelmitta miun ja Essin asukuvailut. Otin Essistä asukuvia omalla kameralla, mutta hänen muistikortilleen. No, raakakuvia ottavana ei tullut mieleenkään, ettei kaverin kone välttämättä kykene niitä muokkailemaan. Toisin sanoen sain sitten jälkikäteen muokkailla kuvat vielä .NEF-> .JPG :D Oli muuten hyvä syy nähdä uudestaan ;) Ja tuokin reissu päättyi Essin luokse tyhjentämään heidän jääkaappiaan kakuista (heillä oli ylioppilasjuhlat lauantaina).

Maanantain asu osottautui hieman liian viileäksi tuohon päivään ja taisin vilustua hieman, kurkku on nyt muutaman päivän kutissut, nenäkin vuotaa. Kuulemma flunssaa on liikkeellä, toivottavasti ei minuun ole itseään tartuttanut. Joka tapauksessa tuo topin päällä oleva tsydeemi on miusta ihan verhon näköinen ja tuntuinen, siitä otsikkokin. Tykkään siitä kuitenkin tosi paljon ja pitipä sitä kokeilla tähän asuyhdistelmään. Omaa silmää miellyttää :)

Mutta, eipä tässä tämän enempää. Palaillaan ensi kerralla!

Väliaika menoa

Pitkästä aikaa, terve!

Tämä on aina yhtä hämmentävää, kun kuvia löytyy varastoksi asti. Nytkin pohdin pienen tovin laittaisinko teille ensin asukuvia vai maisemakuvia. Päädyin kuitenkin laittamaan ensin asukuvia, sillä värjäsin heti seuraavana päivänä näiden ottamisen jälkeen hiukset blondiksi (tai keltaiseksi...). Eli tulevat kuvat minusta olisivat niin erilaisia, että :D

Oltiin kerrankin ahkeria, käväistiin Juuson kanssa ihan kaupungissa asti ottamassa nämä kuvat. Tai oikeastaan, lähdettiin etsimään ruokapaikkaa laiskuuden takia. Mutta varta vasten käytiin ottamassa nämä kuvat ottamassa. Käytiin kuvaamassa sekä rannassa, että vanhan junatallin luona. Nämä junatallin kuvat olivat ylivoimaisesti mieluisammat omaan silmään, joten nämä päätyivät blogiin asti! Ei niissä rannalla otetuissa kuvissa ollut mitään muuta vikaa kuin se, etten noin vaaleilla vaatteilla oikein näkynyt lumen ja jään keskeltä :P

Tykkään tästä asusta jotenkin tosi paljon! Rento ja kevät säähän sopivan lämmin (kiitos paksujen sukkahousujen).

Mutta, palatkaamme ensi kerralla! :)