Valon Kaupunki, Tourujoen valot

Jyväskylässä järjestettiin 22.9.-24.9. Valon Kaupungiksi kutsuttu tapahtuma, jossa mm. keskustaan sekä Tourujoelle tuotiin valotaideteoksia. Keskustan Kirkkopuiston valtasivat jättikokoiset puput, Tourujoella taas nähtiin toinen toistaan ihmeellisimpiä otuksia.

Tämä oli ensimmäinen laatuaan tälläinen tapahtuma, missä olen koskaan ollut. Jenna kertoi minulle paljon tapahtumasta, millainen se oli ollut edellisenä vuotena. Nämä kuvissa näkyvät, Tourujokeen lasketut lyhdyt, olivat ehdottomasti mielenkiintoisin aihe. Niitä päädyimmekin isommalla porukalla katselemaan.

Ei ollut ihan sellaista, kun odotin. Suorasanaisesti miedompi tapahtuma kuin odotin, mutta kauniita ne valot olivat silti siinä joenuomassa lipuessaan.

Valojen katselun jälkeen siirryimme suunnattoman ihmismassan keskeltä kohti Kirkkopuistoa. Siellä alkoi yhdeksän maissa allanäkyvä tanssiesitys. Nuo valot oli niin hienoja! Harmittaa tosi paljon, ettei näillä tanssijoilla ollut minkäänlaista taustamusiikkia. Oli hieman "tylsää" seurailla pelkästään valotikkujen pyörittelyä, vaikka ne sekä tanssi itsessään olivat todella upeaa!

Otin päivältä myös videota ja sen voitte nähdä alla. Siirtymissä ja asioiden johdonmukaisuudessa on paljon harjoiteltavaa, mutta tästä se lähtee! Onneksi kaikessa voi kehittyä.

Pidemmittä puheitta hyvää syksyn jatkoa kaikille! :)

Kaikki(alta) voi löytää onnen siemenen

Suomalaiset mielletään hyvin usein jöröiksi, murahteleviksi ja sisäänpäin suuntautuneiksi. Olemme synkistelijöitä. Emme tervehdi tuntemattomia, saati juttele noin vain mukavia. Minullekin tämä on arkipäivää, en keskustele tuntemattomien kanssa, ja aika usein kadulla kulkiessani katse on puhelimessa tai vaihtoehtoisesti maassa.

Eräänä päivänä hyvä ystäväni soitti ja puhuttiin pitkästä aikaa vähän vaikka mistä. Samaan aikaan hän teki ruokatilausta, muistaakseni, Subwayssä.  Tilauksen ohessa hän aloitti keskustelun ihan arkipäiväisistä asioista palvelevan henkilön kanssa: "On muuten kiva sää ulkona!" Kuuntelin hämmentyneenä taustalla, miksi joku teki niin?

Tilauksen vastaanottamiseen ei kulunut tavallista pidempään aikaa, vaikka sen tekemisen ohessa olikin lyhyt keskustelu. Selkeästi kummankin päivä kuitenkin parani asiakaspalvelijan heleästä naurusta päätellen.

Tuntuu kuin olisin jälleen herännyt johonkin uuteen ja ihmeelliseen. Miten pienellä voikaan toisen päivää piristää. Miten niin pienessä hetkessä voi olla avain onnellisuuteen?

Joskus sitä itsekin huomaa olevansa muriseva mörökölli. Tuntuu kuin kaikki saisi suupielet painumaan alaspäin. Tekisi mieli huutaa, tai ainakin huudattaa musiikkia liian kovalla.

Samaan aikaan ympärillä on usein kuitenkin se sama arki. Arki, josta parhaimpina päivinä voi löytää jotain uutta ja todella kaunista. Kävin heittämässä viikonloppureissun Savonlinnaan, kotikonnuilleni, nyt viikonloppuna. Ne samat kadut, joita olen kulkenut koko ikäni, olivat niin erilaiset nyt.

Savonlinna on niin paljon pienempi paikka. Varsinkin nyt kesärientojen mentyä jo.

Silti Savonlinnassa oli se jokin juttu, mikä sai hymyilemään. Syksyn sävyt, ehkäpä?

Pieniä suuria iloja, sellaisia ovat nämäkin kuvat. Tutustuin Saran kautta Jennaan ja me kumpikin ollaan innokkaita kameran käyttäjiä.

Nämä kuvat on otettu eilen. Pääsin leikkimään Jennan kameralla, Canon EOS 600D:llä (omani on Nikon D7000) ja 50mm objektiivilla. Tuon objektiivin tarkennusmoottori toimi niin paljon sulavammin kuin omassa 35mm:ssä. Kävi kummasti houkuttelemaan uuteen objektiiviin sijoittaminen eilisen kuvausretken jälkeen.

Mistä sinä tulet onnelliseksi tai löydät jotain kaunista?

Hetki ennen pimeää

Hei vaan kaikille!

Elämä on alkanut tasoittua ja rutiineja muodostua. Uuden kaupungin hohto ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään.

Aika paljon elämä tuntuu pyörivän PokemonGo:n ympärillä yhä edelleen. Valitettavasti vai "valitettavasti"? Olen tuon pelin tiimoilta pyörähtänyt muutamassa miitissä ja tutustunut sitä kautta uusiin ihmisiin. Tuo peli saa yhä liikkumaan, välillä jopa juoksemaan. Varsinkin silloin, kun Kirkkopuistossa huudetaan DRAGONITE! Voi sitä pienten ihmisten riemua :)

Syksy on tuonut viilenevät säät ja on jotenkin ihana pukeutua vähän lämpimämmin. Olen mm. kaivanut lemppari villapaidan esiin. Siihen on ihana pukeutua kotona löhötessä. Myös pimeä tulee aikaisemmin, joten tälläisten auringonlaskujen värittämiä kuvia on paljon helpompi saada.

Alhaalla vielä muuttamiseen liittyvä päivitysvideo YouTuben puolella. Toivottavasti tykkäilette!

Me palataan ensikerralla, moimoi!

Arkistojen kätköistä voit löytää aarteen

Ihmismieli on siitä jännä, että se kykenee muokkaamaan asioista positiivisia monen vuoden jälkeen. Mahdollisesti myös hyvinkin nopean aikataulun mukaan. Jokin asia, joka on satuttanut vielä parisen vuotta sitten saattaakin aiheuttaa tänä päivänä hallitsemattoman hymyn kasvoille.

Nelisen vuotta sitten, kun aloittelin tätä blogia, julkaisin tähän reissuun liittyen kolme kuvaa. Ne olivat mielestäni parhaimmat kaikista 976 kuvasta. Kuvien ottamiseen liittyi valtava määrä tunteita ja ajatuksia, päivä ei ollut kaikkein paras. Minulla oli aika isosti hälläväliä asenne näiden ottamiseen. Nyt, neljän vuoden jälkeen, eksyin katselemaan vanhoja valokuvakansioita ja mitä löysinkään.





Muistan tuon päivän niin monin tavoin. Joskus sen muisteleminen toi pahan maun suuhun, mutta nyt useamman vuoden jälkeen vaan hymyilyttää. "Olinpas typerä kakara joskus", ajatukset kertovat minulle.

Onneksi nämä tuli otettua, vielä suuremmaksi onneksi myös säästettyä. Näiden löytyminen oli parasta, mitä on hetkeen tapahtunut. Sain pitkään kateissa olleen kuvausinspiraation, vielä isomman kiitoksen voisin ojentaa kuvissa esiintyvälle Lauralle. Päivän piristyskuvia löytyi nimittäin useampiakin näiden joukosta: milloin hän yritti syödä jotain sientä, milloin hypittiin puuhun ja milloin taas irvailtiin kameralle.

Upea asenne olla kuvattavana!

Näistä kuvista innostuneena kohti uusia haasteita ja tuulia ;) Laittakaahan kommenttia, mitä tykkäsitte tälläisistä kuvista?

Ensivaikutelma: Jyväskylä

Muutoksien keskeltä, tervehdys kaikille!

Asioiden laita on nimittäin sellainen, että tämä likka on siirtynyt Jyväskylään, purkanut tavaransa ja asettunut joten kuten taloksi. Vielä on osa tavaroista vailla kunnollista sijaintia, mutta täällä sitä todella ollaan. Omassa pikkuruisessa asunnossani!

Olotila on melko sekalainen. Ensin se on hyvin jännittynyt, tyhjä sekä odottava, mutta heti toisessa hetkessä onnellinen. Omalla tavallaan rakastan muutoksia ja niiden tuomia mahdollisuuksia. Samaan aikaan kuitenkin arvostan vakautta ja rutiineja. Tälle jälkimmäiselle puolelle muuttaminen on suorastaan hirveää. Onneksi kaikkeen tottuu eikä enää tunnu yhtä pahalle kuin aluksi!

Ensimmäinen viikko täällä on kulunut kävellessä, kävellessä ja taas kävellessä. Osasyy tähän todella suureen kävelymäärään on PokemonGo pelissä sekä sen tuomassa ajattelutavassa: "Jos nyt vielä yksi stoppi". Eilen oltiin isommalla kaveriporukalla valehtelematta 5 tuntia ulkoilemassa. Samalla on tullut tutustuttua tähän kaupunkiin monestakin eri suunnasta.

Myönnän valinneeni kauniin kaupungin asuinkunnakseni! Täällä on todella paljon kaikkea mihin ikinä meneekin: inspiroivia yksityiskohtia, lenkkeilymahdollisuuksia, erilaisia maamerkkejä... Kaikkein parhaiten on jäänyt mieleen se, kun eilen törmättiin pokemonsalinakin toimivaan taideteokseen porkkanasta ja kastelukannusta. Oli kuitenkin jo niin pimeää ja sormet ihan kohmeessa, etten siitä kuvaa käynyt ottamaan. Nyt on hyvä syy palata toistekin ;)

Oon viimeaikoina tykästynyt kahviin ja sen myötä kahviloista ihan eri tavalla kuin ennen. Nautin suuresti kahvikupposen ääressä istumisesta ja jutustelemisesta (tulipas tästä vanha olo). Yksi merkittävä ero Savonlinnaan onkin kahviloiden määrä täällä Jyväskylässä. Ihan liikaa mistä valita! Olen ehtinyt tutustua kahteen tähän mennessä ja oon tykännyt molemmista valtavasti.

Heittäkääpäs Jyväskyläläiset suosituksia kahviloista! :D

Palaan taas pian kertomaan lisää kuulumisia, heipsun!