Juhannuksen toivotukset

Hyvää myöhäistä juhannusta kaikille!

Mie viettelin Rivan kanssa juhannuksen rauhallisissa merkeissä porukoiden vuokraamalla mökillä. Hirveästi olisi tehnyt mieli saunomaan ja uimaan, mutta uusi tatuointi esti tällä kertaa moiset touhut. Sen sijaan aikaa tuli kulutettua jalkatennistä ja petankkia pelaten, tikkaa heitellen, ja päätinpä muutamat kuvailutkin siskon kanssa käydä kokeilemassa. Äiti ja isi teki maailman parhaimpia muikkuja, joita tarjoiltiin uusien perunoiden ja vihersalaatin kera. Sai pitää kyllä hyvää huolta kielestään, ettei karannut ruuan mukaan ;)

Milloin viimeksi juhannusta on saatu viettää näin lämpimässä säässä kuin tänä vuonna? Nautin kyllä, vaikkakin mökillä verhouduin ihan mielelläni pitkiin housuihin ja nilkat peittäviin sukkiin. Sai nimittäin myrkyistä huolimatta harrastaa "osu itikkaan" -peliä. Mokomat hyttyset! :D

Toivottavasti teidän juhannus oli mukava,

palataan ensi kerralla ;)

Lomailun fiiliksiä

Hei!
Takana on ihanassa säässä vietetty Joensuunreissu sekä loman kuusi ensimmäistä päivää. Vielä reilu viikko jäljellä. Aika tuntuu kiitävän ihan utopistista tahtia eteenpäin ja fiilis on vähän sellainen, että onko tässä nyt edes ehtinyt tekemään mitään. Huvittavinta tässä ajatuksessa on ehkä se, että olen joka päivä ollut menossa ja tulossa, tänään ensimmäinen "päivä" on kun tekemistä ei ole ollut heti aamusta alkaen. Tunnin sisään kuitenkin liidän taas, joten se siitä paikallaan olemisesta :D

Huomenna on paljon odotettu tatuointiaika, uutta pienokaista iholle tulossa. Vähän harmittaa nämä vallinneet säät, vaikka toisaalta olen nauttinut. Otin tuossa eilen vai toissapäivänä videota, kun satoi vettä vaakasuorassa ja en nähnyt parvekkeelta kuin lähimmät puut. Kesken pelaamisen aloin vain ihmettelemään, että nyt kuulostaa ulkona hassulta. Avattiin verhot ja todettiin innostuneesti "nyt on myräkkä!"

Mutta kaikesta menemisestä huolimatta tää aika on ehdottomasti ollut lomailua. En oo miettiny töitä oikeastaan ollenkaan ja sekin vähäinen mitä olen, on ollut tyyliä "Jes, saan nukkua!". Työaiheista postaus on muuten tekeillä, katsotaan milloin saan sen julkaisukelpoiseksi :D

Mutta, palatkaamme seuraavien kuvien parissa ensikerralla ;)

Aurinko värjää

Heipsan!

Auringonvalo on hellinyt ihan urakalla, lämpöä on nyt muutamaa viileämpää päivää lukuun ottamatta ollut paljon. Iltaisin on ollut ihana vain lähteä koiran kanssa ulos pelkässä hupparissa ja rannalla on tullut viihdyttyä useammin kuin vain kerran katselemassa värien muodostumista vastarannalle. Auringonlaskut ovat rauhoittavia kaikessa komeudessaan. Näin kesällä se on vain hienoa, kun vielä auringon laskettuakaan ei tule kunnolla pimeää. Esimerkiksi pari yötä sitten käytiin hakemassa yhden maissa parit geokätköt. En ollut ennen moista harrastusta kokeillutkaan, mutta saatoin innostua hieman moisesta hommasta :)

Jätän kuitenkin tämän postauksen näihin kuviin, palataan ensi kerralla o/

Tatuointini

24.2.-16

24.2.-16

24.2.-16

Heipsan!

Ihoani on koristanut 24.2. alkaen tatuointi taskukellosta hieman vankemmalla ketjulla. Säästin tatuointiin rahaa monta kuukautta, keräsin jokaisen pikku hilun säästölippaseen. Ja lopulta, se odotus palkittiin. Tammikuussa, heti uudenvuoden jälkeen kävin koputtamassa KustomWorks tattoon tiskiä ja tervehtimässä tulevaa tatuoijaani, Akselia. Akseli otti vastaan hahmotelmani, lisäili siihen selitykseni mukaan asioita ja lopulta poistuin ajan ja hoito-ohjeiden kera kohti kotia. Sanotaan siitä alkaneen tuskallisin ja hämmentävin odotus pitkiin aikoihin. En ollut tai ole odottanut mitään niin kovasti kuin sitä hetkeä, kun ensimmäinen tatuointi koristaa ihoa.

Tätä tatuointia kuvaa yksi sana kaikkein parhaiten: Henkilökohtainen. Tämä merkkaa minulle niin montaa asiaa, joista vain muutaman aion sanoa teille. Puhutaan kuitenkin ennen merkitystä syistä. Miksi halusin tatuoinnin? Pitäisi kysyä ennemminkin miksi haluan tatuointeja. Tällä hetkellä ihoani koristaa tasan yksi, mutta seuraavalle tatuoinnille on jo aika 20.6., joka on muuten sopivasti lomaviikolle.

Olen aina pitänyt tatuoinneista, ja omasta tatuoinnista olen haaveillut kauan! En osaa tarkalleen sanoa, että kuinka kauan. Yläasteella se taisi olla vain ajatus, ammattikouluun mennessä ja kulmalävistystä ottaessa siitä taisi muodostua haave. Suurin tatuointihaaveeni on susi, koska sen oikukas, villi luonne, kauneus ja kahlittu voima. Unisymboliikassa sutta kuvataan seuraavasti: Unissa susi kuvastaa myös rohkeutta, kauneutta, eristyneisyyttä, mysteeriä, itseluottamusta ja ylpeyttä - ominaisuuksia, jotka ovat välttämättömiä matkalla oman itsen toteuttamiseen (lähde). En voi kuin allekirjoittaa, tuollainen merkitys tulevalla sudella on minulle jo nyt. 

En voi siis tarpeeksi korostaa, että tatuoinnit ovat olleet, ja tulevat olemaan, minulle henkilökohtainen ja suuri asia. Ei vain hetken mielijohde tai nykyhetken tatuointihuuman siivittämä "mulle kans". Vanhana ja ryppyisenä voin sitten pukeutua nahkarotsiin, leikata hiukset harmaaksi siiliksi ja käyttää mustia aurinkolaseja kera . Ihmiset voi sitten kylillä huudella "hullu akka".

Sattuiko tämän kyseisen tatuoinnin otto? Valmistauduin henkisesti suhkot suureen kipuun, koska valitsin tatuoinnin paikaksi yhden herkimmistä alueista omassa kehossani. Ja kyseessähän on avohaavan tekeminen, totta kai oletusarvo on että se sattuu. Loppupeleissä olisin voinu nukkua siinä tatuointituolissa koko sen ajan, mitä tatuointia tehtiin. Ainoa kunnon irvistys taisi päästä vasta, kun mentiin kyljenpuolelle ja nakutettiin tuohon kylkiluun päälle mustetta. Muuten en oikeastaan "kipua" tuntenut, pistelyä vain.

Parantumisprosessi oli myös helppo. Tatuointi ei kipuillut oikeastaan ollenkaan, sitä oli helppo rasvailla (rasvailin itse 4krt/pv, lopuksi 2-3krt tai kun muistin). Kutinaa ei ollut muutamaa hassua kertaa lukuun ottamatta. Iho alkoi "kuoriutua" toisen päivän kohdalla jo hieman, lähinnä tuosta kellon kääntönupista. Kaiken kaikkiaan tatuointi parani nopeasti ja siististi, ilman enempiä kauhistuksia.

Tatuoinnin olennaisimpia asioita on viisareiden osoittama äidin syntymäpäivä (18.09) sekä sekuntiviisarin sijainti pykälä ennen uuden minuutin alkua. Päivämäärän lisäksi tatuoinnin olennaisiin osiin kuuluu myös ketjun hajominen ja nimen omaan tuollaisen vankemman version. En olisi halunnut mitään kevyttä, pientä ja söpöä. Ei ole minun juttu sitten alkuunkaan sellainen.

Mitä tatuoinnin merkitykseen tulee: Jokaisella on menneisyytensä ja tulevaisuutensa, sekä nykyhetkensä. Kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki tapahtuu ajassa: mennyt, nykyhetki tai tulevaisuus. Tatuointini on kello, joka kertoo menneisyydestä, tulevaisuudesta ja nykyhetkestä. Joka hetki, kun tulen tuota tatuointia katsomaan, muistan mistä olen päässyt menneisyydessäni yli, muistan että täytyy katsoa tulevaisuuteen. Muistan kuinka tulin satutetuksi ja kuinka satutin. Mutta muistan, kuinka nousin ylös ja jatkoin matkaani. Kuinka kuljin ja kuljen yhä eteenpäin tätä polkua. Katson taakseni, koska haluan nähdä ja muistaa mitä siellä takanapäin on.

Mutta muistan katsoa myös eteenpäin, toivoa, unelmoida ja haaveilla. Huonoina päivinä toivon voivani katsoa kelloa lantiollani ja saada siitä uskoa tulevaan. Tulevaisuus on se ainoa asia, mitä voin muuttaa. Menneisyyteen voin palata enää muistoissani, mutta tulevaisuus tapahtuu vasta sekunnin kuluttua. Voin vaikuttaa siihen, minä pystyn siihen.

Näihin tunnelmiin, näihin sanoihin, hyvää kesää kaikille!

Paranemisen jälkeen

Paranemisen jälkeen

Paranemisen jälkeen