Valokuvaajien grillausretki

Malli: Lotta Jokiniemi

Tästä on jo tovi aikaa, kun Jyväskylän yksikkö Nuoret valokuvaajat -yhteisöstä järjesti photowalk tapahtuman. Ajatuksena photowalkissa on se, että kokoonnutaan isommalla porukalla, kävellään ja kuvataan siinä ohessa.

Meitä kokoontui noin kymmenen hengen porukka erään metsän laidassa olevalle parkkipaikalle, mistä sitten suunnattiin suoraan makkaranpaistopisteelle jonnekin niemenkärkeen. Sää oli tasaisen harmaa, pakkasen puolella. Aiempien päivien sulat olivat muuttaneet polut jäätiköksi ja tuntui, että me enemmän luisteltiin grillipaikalle kuin käveltiin. Varmaan itse kullakin oli se klassinen "ei minusta väliä, mutta kamera!" -ajatus mielessä! :D

Ennen tätä reissua minulla oli takana yksi epäonnistunut kuvausreissu. Oltiin lähdössä isommalla porukalla vähän samassa hengessä kuin tämä photowalk, mutta lopulta meitä olikin vain kolme. Ja meistä kolmesta olin ainoa, joka suostui olemaan kameran edessä. Siksi odotinkin tätä reissua ihan superpaljon!

Siksi varmaan nappasin Lotan kameran eteen heti, kun sain mahdollisuuden. Meistä taisi varmaan kummastakin tuntua todella tönköltä tehdä yhtään mitään, monestakin syystä. Ensinnäkin me ei tunnettu entuudestaan ja tilanne oli kummallekin ensimmäinen sinä päivänä. Oltiin "jäisiä", mutta omasta mielestäni yllä olevat ruudut ovat todella onnistuneita siitä huolimatta! Myöhemmin alkoikin jo sujua paremmin.

Matkalla mukana oli kyllä koko seurueen päätähti ja show varas, kleinspitzi rotuinen koira Elli. Kaikilta kuvaajilta taitaa löytyä ruutuja tästä otuksesta, mutta tuohan on niin älyttömän valloittava! Ei sitä voinut vastustaa, kuvaushalua nimittäin.

Retken alkaessa kääntyä loppua kohti ja valon alkaessa kadota ympäriltä, sain kuningasidean. Menimpä maailman surkeimmalla objektiivivalinnalla (Nikon Af-s 55-300/4.5-5.6g VR) kuusimetsän havujen alle kuvailemaan Hannelen kanssa. Minulla oli kiva visio taustan hyödyntämisestä ja siitä millaisia kuvia mättäiden keskellä voisi saada. Hannelella oli niin kiva villapaitakin! No, eipä miula valovoima oikein riittänyt ja jouduin nostamaan ISO-arvon pilviin asti, ettei käsivaralla otetut kuvat suttaantuneet ihan kokonaan.

Onneksi Tomi tuli pelastamaan ja lainasi 85mm/1.8, otinkin viimeiset kuvat sillä. Alla olevista kuvista ylempi on otettu omalla ja alempi taas lainaobjektiivilla. Ero rakeisuudessa on valtava!

Päällimmäiseksi reissusta jäi hyvä fiilis, olen ehdottomasti valmis lähtemään toistekin! Mukaan tarttui kuvien lisäksi uusia tuttavuuksia, pari uutta oppia kamerasta sekä savunhajuinen takki.

Malli: Hannele Myllymäki

Mallikuvausilta: Jenny Jääskeläinen

Kuvaustehtävä, kuva 1

Malli: Jenny Jääskeläinen

Osallistuin Mallikuvausiltaan 2.10.2016. Päivän tarkoituksena oli kuvata n. tunti yhden mallin kanssa, jonka jälkeen vaihdettiin pareja. Minulla oli tilaisuus kuvata neljää eri mallia, joista Jenny oli ensimmäinen. Halukkaille oli tarjolla myös kuvaustehtävä, joka kuului seuraavasti:

KUVAUSTEHTÄVÄ

Noniin! Eli muutama kuvaaja ja malli oli halunneet itselleen kuvaustehtävän ja se tulee tässä.

Mallien pitäisi keksiä itselleen roolihahmo ja jonkinlainen taustatarina. Tästä roolihahmosta ollaan tekemässä artikkelia/haastattelua aikakausilehteen ja kuvaajan tehtävä on ottaa kolme kuvaa kuvitusta varten. Kuvat ovat:

1.) Koko aukeaman levyinen kuva jossa on toisella sivulla tilaa tekstille ja otsikolle (vaaka).
2.) Lähikuva mallista (pysty).
3.) Tunnelmakuva johon koitatte jotenkin saada sitä mallin tarinaa näkyviin (vaaka/pysty).

Kun postaatte kuvat mallikuvausiltapäivän kansioon niin pistäkää kuvatekstiin tiedoksi se mallin kehittämä tarina

Tätä kuvaustehtävää lähdimme toteuttamaan Jennyn kanssa. Juteltuamme hetken päädyimme hakemaan negatiivista alkua, onnellisempaa loppua. Ajatuksena oli, että hänen hahmonsa olisi kokenut jotain kamalaa ja halusi pois tästä maailmasta. Kuitenkin elämä olisi voittanut ja pakotie parempaan löytynyt.

Teema vaihtui kuvaamisen aikana ahdistukseen ja siitä selviämiseen, sillä kyseisellä teemalla oli helpompi kuvata sen hetkisellä aikataululla ja valolla. Sunnuntaina nimittäin paistoi aurinko ihan kirkkaalta taivaalta! Oli todella iso haaste saada kuvista sopivasti valottuneita.

Kuvaustehtävä, kuva 3

Kuvia muokatessa yritin huomioida tuon Jennyn ajatuksen hahmonsa tarinasta ja luoda positiivisista kuvista värikkäämpiä, negatiivisista harmaasävyisempiä. Päädyin joitain kuvia muokkaamaan myös oman mieltymyksen pohjalta, mikä meinaa selkeitä ja hieman liioiteltuja värejä sekä ääriviivoja.

Jennyn kanssa kuvaaminen oli ensimmäinen kerta, kun kuvaan ventovierasta ihmistä. Jännittäminen näkyi ja kuului, taisin asiasta mainita pariinkin otteeseen. Onneksi kuvattava oli ollut ennenkin kameran edessä ja osasi siten auttaa minua: hommakseni jäi vain kuvaaminen ja asento/paikkatoiveiden heittäminen.

Kokemuksena hyvin avartava ja innostava, kiitokset Jennylle!

Seuraavan kerran aiheeseen palataan Minorea Wasaran kuvien parissa :)

Kuvaustehtävä, kuva 2

Valon Kaupunki, Tourujoen valot

Jyväskylässä järjestettiin 22.9.-24.9. Valon Kaupungiksi kutsuttu tapahtuma, jossa mm. keskustaan sekä Tourujoelle tuotiin valotaideteoksia. Keskustan Kirkkopuiston valtasivat jättikokoiset puput, Tourujoella taas nähtiin toinen toistaan ihmeellisimpiä otuksia.

Tämä oli ensimmäinen laatuaan tälläinen tapahtuma, missä olen koskaan ollut. Jenna kertoi minulle paljon tapahtumasta, millainen se oli ollut edellisenä vuotena. Nämä kuvissa näkyvät, Tourujokeen lasketut lyhdyt, olivat ehdottomasti mielenkiintoisin aihe. Niitä päädyimmekin isommalla porukalla katselemaan.

Ei ollut ihan sellaista, kun odotin. Suorasanaisesti miedompi tapahtuma kuin odotin, mutta kauniita ne valot olivat silti siinä joenuomassa lipuessaan.

Valojen katselun jälkeen siirryimme suunnattoman ihmismassan keskeltä kohti Kirkkopuistoa. Siellä alkoi yhdeksän maissa allanäkyvä tanssiesitys. Nuo valot oli niin hienoja! Harmittaa tosi paljon, ettei näillä tanssijoilla ollut minkäänlaista taustamusiikkia. Oli hieman "tylsää" seurailla pelkästään valotikkujen pyörittelyä, vaikka ne sekä tanssi itsessään olivat todella upeaa!

Otin päivältä myös videota ja sen voitte nähdä alla. Siirtymissä ja asioiden johdonmukaisuudessa on paljon harjoiteltavaa, mutta tästä se lähtee! Onneksi kaikessa voi kehittyä.

Pidemmittä puheitta hyvää syksyn jatkoa kaikille! :)

Ensivaikutelma: Jyväskylä

Muutoksien keskeltä, tervehdys kaikille!

Asioiden laita on nimittäin sellainen, että tämä likka on siirtynyt Jyväskylään, purkanut tavaransa ja asettunut joten kuten taloksi. Vielä on osa tavaroista vailla kunnollista sijaintia, mutta täällä sitä todella ollaan. Omassa pikkuruisessa asunnossani!

Olotila on melko sekalainen. Ensin se on hyvin jännittynyt, tyhjä sekä odottava, mutta heti toisessa hetkessä onnellinen. Omalla tavallaan rakastan muutoksia ja niiden tuomia mahdollisuuksia. Samaan aikaan kuitenkin arvostan vakautta ja rutiineja. Tälle jälkimmäiselle puolelle muuttaminen on suorastaan hirveää. Onneksi kaikkeen tottuu eikä enää tunnu yhtä pahalle kuin aluksi!

Ensimmäinen viikko täällä on kulunut kävellessä, kävellessä ja taas kävellessä. Osasyy tähän todella suureen kävelymäärään on PokemonGo pelissä sekä sen tuomassa ajattelutavassa: "Jos nyt vielä yksi stoppi". Eilen oltiin isommalla kaveriporukalla valehtelematta 5 tuntia ulkoilemassa. Samalla on tullut tutustuttua tähän kaupunkiin monestakin eri suunnasta.

Myönnän valinneeni kauniin kaupungin asuinkunnakseni! Täällä on todella paljon kaikkea mihin ikinä meneekin: inspiroivia yksityiskohtia, lenkkeilymahdollisuuksia, erilaisia maamerkkejä... Kaikkein parhaiten on jäänyt mieleen se, kun eilen törmättiin pokemonsalinakin toimivaan taideteokseen porkkanasta ja kastelukannusta. Oli kuitenkin jo niin pimeää ja sormet ihan kohmeessa, etten siitä kuvaa käynyt ottamaan. Nyt on hyvä syy palata toistekin ;)

Oon viimeaikoina tykästynyt kahviin ja sen myötä kahviloista ihan eri tavalla kuin ennen. Nautin suuresti kahvikupposen ääressä istumisesta ja jutustelemisesta (tulipas tästä vanha olo). Yksi merkittävä ero Savonlinnaan onkin kahviloiden määrä täällä Jyväskylässä. Ihan liikaa mistä valita! Olen ehtinyt tutustua kahteen tähän mennessä ja oon tykännyt molemmista valtavasti.

Heittäkääpäs Jyväskyläläiset suosituksia kahviloista! :D

Palaan taas pian kertomaan lisää kuulumisia, heipsun!

Jyväskylä - täältä tullaan!

Ensimmäinen heinäkuuta istuuduin tietokoneen ääreen. Tiedot opiskelupaikoista olivat juuri tulleet, sähköposti ilmoittanut tuloskirjeestä. Se kertoi, että minut oli hyväksytty agrologiksi Jyväskylän ammattikorkeaan... ja 10. varasijan olevan yliopistoon, sinne minne todella haluan. Minut, joka olin maani myynyt ja itkukurkussa lähdin pääsykokeista (>KLIK<), oli sijoitettu varasijalle 10! En saattanut uskoa sitä, en kyennyt ymmärtämään ja olin onnesta soikeana. Eivät ne kokeet menneetkään niin surkeasti. Kirjettä tarkemmin lukiessa selvisi myös seuraavaa: Koepistemääräni: 40,33 Alin hyväksytty: 41,67. Voiko olla todellista?! Niin lähellä!

'Mitäs nyt?' oli varmaan ensimmäinen ajatus, kun lopulta rauhotuin istumaan ja miettimään. Olin pyöritellyt päässäni kesäkuun loppu puolella jo vaihtoehtoja. Niistä päällimmäisin oli, etten ottaisi ammattikorkeakoulun paikkaa vastaan ensikertalaiskiintiön säilymisen ja rahallisen tilanteen vuoksi. Kyseinen koulu sijaitsee kaukana Jyväskylän keskustasta ja varmaa oli, että haluaisin muuttaa n. 5km säteelle keskustasta. Opintotuella ja -lainalla ei olisi järkeä edes harkita kyseisen koulun aloittamista, jos sitä ei todella haluaisi. Ajattelin myös muuttavani Jyväskylään ja jatkavani lomittajana siellä.

Suoraan sanottuna olin niin 100% varma, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia yliopistoon pääsyyn tänä vuonna. Nyt minulla on vielä 15. elokuuta asti toivoa ja olen tällä hetkellä sijalla 7.! Kun tuo pommi pikku hiljaa iskostui päähäni, sai ammattikorkeakoulu kieltävän vastauksen. En aio lähteä kouluun, johon en täydellä innolla ole menossa (vain hakeakseni seuraavana keväänä uudestaan yliopistoon). Annan mieluummin paikkani toiselle, joka sen haluaa.

Jyväskylä jäi kuitenkin pyörimään mieleeni myös suuremmin. Paljon kavereita on muuttanut opintojen perässä sinne, eikä minulla montakaan jää tänne Savonlinnaan harvojen vaihtaessa maisemaa kuka minnekin. Minulla olisi vain perhe ja työ täällä, mikäli jäisin. Tietenkin uusiin ihmisiin voisi tutustua, täällähän voisi tapahtua vaikka mitä. Mutta entä jos lähdenkin katsomaan maailmaa? Uusi kaupunki, uudet kujeet. Niin paljon voisi tapahtua kummassakin.

Mikä tässä kaikessa ajatusmyrskyssä on nyt lopputulema? Minusta tulee Jyväskyläläinen elo- tai syyskuussa. Levitän siipeni ja lähden kokeilemaan onneani uudessa maakunnassa ja kaupungissa. Äidin kanssa asioita pohtiessa hän sanoi: "Jos lähtee, voi aina tulla takaisin. Mutta jos ei lähde, ei koskaan voi palata." Minulla tulee aina olemaan koti Savonlinnassa ja voin aina palata sinne. Olen onnellinen ja ylpeä perheestäni, heidän antamastaan tuesta sekä kannustuksesta.

Mitä en vielä syksystä muuton lisäksi tiedä, on se, aloitanko syksyni yliopisto-opiskelijana vai uuteen kaupunkiin tutustuvana työläisenä (vai työnhakijana). Kaikesta jännittämisestä huolimatta aion ryhtyä tähän!