Kehittyminen omasta päästä kiinni?

Mitä ihmettä oikein haluan bloggaamiselta ja blogiltani?

Tää tuntuu omalta jutulta, mutta on tullu halu kehittyä ja kehittää jotenkin itseä. Haluan näyttää, ettei tää blogi oo vaan kuvia ja "päiväkirjamerkintöjä", mut samaan aikaan tiedän sen nimenomaan olevan juuri sitä. Oon tehny tästä blogista sellaisen: muokkaan mielestäni sopivat otokset, lataan ne photobucketiin, liitän koodit bloggerin tekstikenttään ja lisään tekstin, jossa kerron päivän ja kuvien tapahtumista. Ja se on tähän asti riittänyt vallan hyvin.

Mutta, sitten on se nimenomainen mutta. Blogin postaustahti on hidastunut huomattavasti sen ensimmäisiin vuosiin verrattuna, jo pari edellistä vuotta ovat olleet hyvin hiljaisia. Osittain syynä on se ikuinen lause "ei ole blogiin sopivia kuvia" pääni sisällä. Nykyisin postaustahdin hiljenemiseen on myös se, ettei ole yksinkertaisesti mitään sanottavaa. Jotenkin olo, etteivät kirjoittamani sanat ole merkityksellisiä, on kalvanut pidemmän aikaa. Miula on kaksi luonnosta tälläkin hetkellä, jotka kaipaavat hiomista ja hiomista. Ne ovat varmaan blogihistoriani ensimmäiset viralliset aihepostaukset, mikäli tatuointi-postaustani(>KLIK<) ei lasketa.

Mikä siis mättää? Miksen vain ryhdy kirjoittamaan aiheista, joista haluan kirjoittaa ja miksen lähde viemään tätä blogia siihen suuntaan kuin haluan? Ehkä tässä tulee vastaan se kynnys, joka estää julkaisemasta joitain tietynlaisia kuvia: en kelpuuta niitä blogiin syystä x. Nuo pari luonnosta esimerkiksi odottavat sopivia kuvia, parempaa jäsentelyä ja varsinkin toinen: lisää tekstiä. Olen aina ollut arkailija, mitä oman mielipiteen ilmaisemiseen tulee. En tee sitä mielelläni puhuessa, enkä myöskään tekstillä. Koulussa kirjoitustehtävien sisältäessä mielikuvituksen käyttöä, olin valmis ensimmäisten joukossa. Mutta mitä aihe-esseisiin ja mielipidekirjoituksiin tuli, vitkuttelin niiden palauttamista aina viimeiseen päivään asti (tai sen yli).

En ole koskaan tykännyt tuoda mielipiteitäni esiin tekstin välityksellä julkisesti. Se on aina ollut vaikeaa. Jotenkin tuntuu, että tekstini lähtevät aina rönsyilemään ja punainen lanka katoaa matkanvarrelle. Siltä tuntuu nytkin, vaikkei niin välttämättä (kai) ole. Pointtihan tällä tekstillä on purkaa fiiliksiä siitä, kuinka haluaisi kehittyä bloggaajana ja kirjoittajana, ja miksi on niin vaikeaa ryhtyä muovaamaan tyyliään mieluisampaan suuntaan. Jotenkin toivon tämän ongelman julki tuomisen edesauttavan uskaltautumista sen mukavuusalueen ulkopuolelle, jonka tarraaviin lonkeroihin oon selkeästi jäänyt.

Onko teillä muilla tällaisia ongelmia? Tai onko ollut (jos, niin miten ootte päässeet yli)? Olisi mukava kuulla teidän ajatuksia kommenttien puolella ;)