Arkistojen kätköistä voit löytää aarteen

Ihmismieli on siitä jännä, että se kykenee muokkaamaan asioista positiivisia monen vuoden jälkeen. Mahdollisesti myös hyvinkin nopean aikataulun mukaan. Jokin asia, joka on satuttanut vielä parisen vuotta sitten saattaakin aiheuttaa tänä päivänä hallitsemattoman hymyn kasvoille.

Nelisen vuotta sitten, kun aloittelin tätä blogia, julkaisin tähän reissuun liittyen kolme kuvaa. Ne olivat mielestäni parhaimmat kaikista 976 kuvasta. Kuvien ottamiseen liittyi valtava määrä tunteita ja ajatuksia, päivä ei ollut kaikkein paras. Minulla oli aika isosti hälläväliä asenne näiden ottamiseen. Nyt, neljän vuoden jälkeen, eksyin katselemaan vanhoja valokuvakansioita ja mitä löysinkään.





Muistan tuon päivän niin monin tavoin. Joskus sen muisteleminen toi pahan maun suuhun, mutta nyt useamman vuoden jälkeen vaan hymyilyttää. "Olinpas typerä kakara joskus", ajatukset kertovat minulle.

Onneksi nämä tuli otettua, vielä suuremmaksi onneksi myös säästettyä. Näiden löytyminen oli parasta, mitä on hetkeen tapahtunut. Sain pitkään kateissa olleen kuvausinspiraation, vielä isomman kiitoksen voisin ojentaa kuvissa esiintyvälle Lauralle. Päivän piristyskuvia löytyi nimittäin useampiakin näiden joukosta: milloin hän yritti syödä jotain sientä, milloin hypittiin puuhun ja milloin taas irvailtiin kameralle.

Upea asenne olla kuvattavana!

Näistä kuvista innostuneena kohti uusia haasteita ja tuulia ;) Laittakaahan kommenttia, mitä tykkäsitte tälläisistä kuvista?

Ensivaikutelma: Jyväskylä

Muutoksien keskeltä, tervehdys kaikille!

Asioiden laita on nimittäin sellainen, että tämä likka on siirtynyt Jyväskylään, purkanut tavaransa ja asettunut joten kuten taloksi. Vielä on osa tavaroista vailla kunnollista sijaintia, mutta täällä sitä todella ollaan. Omassa pikkuruisessa asunnossani!

Olotila on melko sekalainen. Ensin se on hyvin jännittynyt, tyhjä sekä odottava, mutta heti toisessa hetkessä onnellinen. Omalla tavallaan rakastan muutoksia ja niiden tuomia mahdollisuuksia. Samaan aikaan kuitenkin arvostan vakautta ja rutiineja. Tälle jälkimmäiselle puolelle muuttaminen on suorastaan hirveää. Onneksi kaikkeen tottuu eikä enää tunnu yhtä pahalle kuin aluksi!

Ensimmäinen viikko täällä on kulunut kävellessä, kävellessä ja taas kävellessä. Osasyy tähän todella suureen kävelymäärään on PokemonGo pelissä sekä sen tuomassa ajattelutavassa: "Jos nyt vielä yksi stoppi". Eilen oltiin isommalla kaveriporukalla valehtelematta 5 tuntia ulkoilemassa. Samalla on tullut tutustuttua tähän kaupunkiin monestakin eri suunnasta.

Myönnän valinneeni kauniin kaupungin asuinkunnakseni! Täällä on todella paljon kaikkea mihin ikinä meneekin: inspiroivia yksityiskohtia, lenkkeilymahdollisuuksia, erilaisia maamerkkejä... Kaikkein parhaiten on jäänyt mieleen se, kun eilen törmättiin pokemonsalinakin toimivaan taideteokseen porkkanasta ja kastelukannusta. Oli kuitenkin jo niin pimeää ja sormet ihan kohmeessa, etten siitä kuvaa käynyt ottamaan. Nyt on hyvä syy palata toistekin ;)

Oon viimeaikoina tykästynyt kahviin ja sen myötä kahviloista ihan eri tavalla kuin ennen. Nautin suuresti kahvikupposen ääressä istumisesta ja jutustelemisesta (tulipas tästä vanha olo). Yksi merkittävä ero Savonlinnaan onkin kahviloiden määrä täällä Jyväskylässä. Ihan liikaa mistä valita! Olen ehtinyt tutustua kahteen tähän mennessä ja oon tykännyt molemmista valtavasti.

Heittäkääpäs Jyväskyläläiset suosituksia kahviloista! :D

Palaan taas pian kertomaan lisää kuulumisia, heipsun!

Savonlinnan synttärijuhlat

Hyvää syntymäpäivää synnyinkaupunkini!

Kotikaupunkini täytti 29.7. Olavin päivänä 377 vuotta. Silloin täällä on tapana juhlia hieman isommin: museoihin on vapaa tai hyvin edullinen sisäänpääsy, Olavinlinnaan pääsee tutustumaan eurolla, torilla on live-musiikkia ja paljon kauppiaita sekä paljon paljon muuta. Kaiken kruunaa 12 ammuttavat raketit, jotka näin tänä vuonna ensimmäistä kertaa koskaan. En ole aiemmin juhlistanut Olavin päivää kovin kummoisesti, joskus yläasteella taisin olla kaveriporukalla kerran liikenteessä. Yleensä kuitenkin perheeni kesälomareissu sijoittui juuri näihin aikoihin, joten olen missannut jonkun verran mahdollisuuksiakin juhlistaa päivää :)

Tänä vuonna asiat olivat kuitenkin toisin. Useiden sattumien kautta päädyin viettämään päivää kahden minulle tärkeän ihmisen seurassa. Me käveltiin ympäri kaupunkia, juteltiin vastaantulevien tuttujen kanssa ja kuvailtiin Olavinlinnan rannassa. Aiemmin päivällä hyödynsin ilmaisen sisäänpääsyn maakuntamuseoon ja kävin katsomassa poliiseista kertovan näyttelyn.

Mikä tässä päivässä oli parasta: päädyttiin vahingossa ilotulitusristeilylle. Käveltiin satamassa ja heitin puolivitsillä ajatuksen risteilylle lähdöstä. Päädyttiin tutkimaan lähtöaikoja ja kymmenessä minuutissa istuttiinkin jo m/s Elviiralla. Maksettiin risteilystä 7e per nuppi ja nähtiin ilotulitukset järveltä käsin! En ollut eläissäni kokenut mitään vastaavaa, mutta lähtisin milloin vain uudestaan!

Risteilyn jälkeen jatkoimme toisen ystävän kanssa nukkumaan seuraavan aamun työvuoron vuoksi.

Juhlistetaanko teidän kotikaupunkien syntymäpäiviä erityisesti?